Palautteen antaminen on esihenkilön ja pitäisi olla ihan kaikkien meidän perustaitoja. Se kuitenkin koetaan usein vaikeaksi etenkin korjaavan palautteen osalta. Kun kysymme esihenkilöiltä mitä osa-alueita he haluaisivat toiminnassaan kehittää, ykköstoiveiksi oman ajankäytön hallinnan ohella nousevat lähes poikkeuksetta positiivisen ja korjaavan palautteen antaminen.
Palaute merkitsee eri henkilöille eri asiaa ja myös tarve palautteen saamiselle on yksilöllinen. Palaute voi olla kehu, kommentti, nyökkäys, peukutus, vinkki, ohje, kehityskeskustelu – oikeastaan mikä tahansa huomion antaminen. Palautteen antamisen vastakohta on välinpitämättömyys.
Kun asiasta tarkemmin keskustelee esihenkilöiden kanssa, yleinen havainto heillä on, että kyllähän he itse asiassa antavatkin palautetta, ainakin sitä positiivista. Harvemmin he kuitenkaan pysähtyvät miettimään miten palautetta tulisi antaa hyvin suoritusten vahvistamiseksi tai vaikkapa nuoren työntekijän ammatti-identiteetin vahvistamiseksi. Oppimisessa myös korjaavalla palautteella on tärkeä merkitys eikä sen antamista tulisi pelätä. Päinvastoin korjaava palaute tulisi nähdä mahdollisuutena kasvaa ja kehittyä omalla urallaan. Korjaavan palautteenkin voi antaa positiivisessa muodossa keskustelemalla tai näyttämällä mikä on suositeltu tapa toimia. Korjaava palaute tulisi aina liittyä käyttäytymiseen tai tapahtumaan ei koskaan itse henkilöön.
Palautteen antamisessa pienillä asioilla on suuri vaikutus. On hyvä säännöllisin väliajoin pysähtyä miettimään omaa palautteen antamistaan ja toimintaansa vuorovaikutustilanteessa. Milloin olet viimeksi miettinyt miten ja missä annat palautetta?