Työkykyjohtamisessa painotetaan usein sairaspoissaolojen seurantaa ja varhaisen tuen mallia, koska näiden toteutumista HR:n on helppo seurata. Edellä mainitut ovat tärkeitä työkykyjohtamisen työkaluja, mutta niiden osuus työkykyriskien ennaltaehkäisemisessä tulisi olla pieni.

 

Howdylla työkykyjohtamisen periaatteena on 80-20 -malli.

Sen mukaan 80% työkykyjohtamisesta on esimiesten ja HR:n perustekemistä ja 20% on toimintaa tilanteissa, joissa henkilön työkyky syystä tai toisesta uhkaa heikentyä. Perustekemisen tavoitteena on tukea työtyytyväisyyttä, työntekijän sitoutumista ja työn imua, joilla on tutkitusti yhteys hyvinvointiin ja tuloksellisuuteen. Tukemisen työkaluja ovat esimerkiksi hyvä käytännöt palautteen antamisessa, tavoiteasetannassa ja osaamisen kehittämisessä.

20% työkykyjohtamisesta on yksilöiden tukemista tilanteissa, joissa terveys ja työkyky syystä tai toisesta heikentyy. Näihin tilanteisiin tarvitaan yksilöllisiä tukipolkuja, varhaisen tuen mallia (joka nimestään huolimatta on usein enemmänkin myöhäisen tuen malli), työhan paluun tukea, aktiivista yhteistyötä työterveyden ja mahdollisesti myös eläkevakuutusyhtiön kanssa.

Erilaisiin työtehtäviin liittyvien kuormitustekijöiden sekä työkykyriskien tunnistaminen on työkykyjohtamisessa ilman muuta tärkeässä roolissa. Mikäli työhön ei liity erityisiä altistuksia, voi kuormitus- ja riskitekijät usein määritellä ilman laajamittaisia selvityksiä. Tutkimustietoa esimerkiksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin vaikuttavista tekijöistä on runsaasti saatavilla.