Työaika on merkittävä osa elämäämme, mutta myös käsite, josta kokemuksemme mukaan löytyy yllättävän paljon käytännön tulkintoja. Työajan käytöstä tulee työpaikalla kulttuuri ja siksi ainakin perehdytyksessä on hyvä käydä läpi mikä on työaikaa ja mikä ei. Oma käsitteensä on työssäoloaika, millä taas viitataan työpäivän kokonaispituuteen mukaan lukien lakisääteinen, vähintään puolen tunnin pituinen tauko.

Työaikalain mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Tulkintoja aiheuttaa usein työn alkamisajankohta. Perusperiaate on, että työaika alkaa silloin, kun työntekijä on valmis aloittamaan työt. Esimerkiksi asiantuntijatyössä se tarkoittaa, että työntekijä on tietokoneellaan valmiina aloittamaan työt tai läsnä tehtävässä asiakaspalvelutyössä sitä, että työntekijä on asiakaspalvelupisteellä valmis tapaamaan asiakkaita. Entä jos työntekijä tulee työpaikalle, käynnistää tietokoneen ja menee sitten kahville? Edelleen työaikalain mukaan työaika alkaa silloin, kun työntekijä on valmis aloittamaan työt eli palaa työpistelleen. Kahviautomaatti on useinkin se paikka, jossa kohtaamisia tapahtuu ja kahvinhakumatkalla voi hoitaa myös työasioita, joten liian tiukkaakaan tulkintaa emme suosittele.

Työvaatteiden vaihto on toinen tulkinnanvarainen kohta ja kannattaa aina tarkistaa onko asiaan otettu työehtosopimuksessa kantaa. Työnantajan on hyvä selventää käytäntö omassa organisaatiossaan. Työtuomioistuin on ottanut kantaa siihen, että ruokatauolle lähdettäessä ja mikäli työnantaja ei salli työpaikalta poistumissa työvaatteissa, pukuhuoneeseen siirtyminen ja työvaatteiden vaihto on työaikaa. Tämä perustuu tulkintaan, että työntekijällä tulee olla oikeus käyttää lepotauko täysimääräisesti omaan tarkoitukseensa. Sen sijaan vaatteiden vaihtoon ennen tai jälkeen työvuoron työtuomioistuin ei ole ottanut kantaa. Perusperiaate on tässäkin, että työaika alkaa, kun työntekijä on valmis aloittamaan työt eli on työvaatteissaan.

Ruokatauko – tai lain käsitettä käyttäen pelkkä tauko – on lakisääteinen silloin, kun vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on vähintään kuusi tuntia. Lain mukaan työntekijälle on annettava vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan, ellei työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Tämä tauko ei ole työaikaa. Usein työntekijä kysyykin, onko työssäoloajasta pakko vähentää puoli tuntia, jos ruokailuun käyttää vain vartin. Kyllä, vähintään puolen tunnin tauko on lakisääteinen, joten se on pidettävä. Työaikaan liittyvät säännöt ovat samoja etä- ja läsnätyössä. Usein kitkaa voi aiheuttaa myös puolta tuntia pidemmät ruokatauot, jos työaikajärjestelmä automaattisesti huomioi vain puoli tuntia. Työajan raportointiohjeessa on hyvä ohjeistaa myös nämä tilanteet.